Innostukseni lässähti yhtä pahasti kuin kuppikakkujeni kuorrute. Serkkuni tuli tänään käymään, ja koska minulla oli lomapäivä, ajattelin kokeilla klassiset suklaakuppikakut -reseptiä kirjasta Kuppikakku päivässä pitää onnellisena. Kuorrutteen pitäisi olla kuin pursotettu kermavaahto...
Että sellainen lässähdys.
Syyskuun värihaasteeseen halusin osallistua ompelemalla hupparin Verson Puodin Helmitaulu -joustofroteesta. Olin ommellut siitä aiemmin mekon ja säästänyt loppua kangasta jotain kivaa varten. Kaavana käytin Jujunan naisten vinoketjullista hupparikaavaa. Hupun vuori on Jyväskylän kangaskaupasta ostettua trikoota. Sieltä löysin myös resorin ja vetoketjun.
Vetoketjun ompelu pelotti, vaikka se onnistuikin hyvin äskettäin ompelemaani takkiin. Olihan tämä vasta toinen ompelemani vetoketju. Homma ei tyssännyt kuitenkaan siihen, vaan viimeiseen juttuun. Eli huppuun. Ihmettelin, että onpas tämä nyt kummallinen kaava. Tuijotin Jujunan blogia ja kaivoin kaavankin esille useasti. En saanut huppua täsmäämään paikalleen sitten millään. Kunnes eilen... BLING! Usean illan tuijotuksen jälkeen huomasin, että hupun toinen puoli olikin kaavassa erilainen kuin toinen. Kaiken ärsyyntymisen jälkeen oli hienoa viimein tajuta, vaikka joutuikin samalla myöntämään itselle omat virheensä. Se ei ole aina helppoa, kun on täydellisyyteen pyrkiväinen.
Kohdistuksetkaan ei menneet ihan putkeen. Vähän ihmettelin eilen hupparia sovittaessani, että miten se huppu pitää sovitella niin tarkasti paikalleen. Asia hautui päässä yön aikana ja aamulla hoksasin, että leikkasin lyhyemmän hupun osan väärälle puolelle. A-R-G-H! Ei auta, Helmitaulua on jäljellä enää pikkusuikaleita. Voi olla, ettei asiaa huomaa kuin ompelugurut, joten kunhan pääsen asian yli, niin ehkäpä pystyn käyttämään tätä iloiten.
Tässä vielä lähikuva ihanasta kankaasta.
Sekä resorista, hupun vuorista ja vetoketjusta.
- Riikka
